Sarjamme ''näin opet pukeutuu'' sai huikeaa menestystä, ja voi olla, että ensi lukukautena starttaamme tämän uudestaan! ;)
Aiheesta on noussut keskustelua niin oppilaiden, opettajien kuin vanhempienkin keskuudessa. Päätimme opettaja porukan kanssa pohtia onko pukeutumisessamme jotain samaa. Mikä pukeutumistamme ohjaa? Pääsimme samoihin lopputuloksiin ja päätimme jakaa sen myös täällä.
Meistä opettajista oli hauskaa huomata, että vaikka emme tienneet mitä toiset laittavat päälle, valitsimme silti aika samanlaisia vaatteita kuin muut.
Päällä ei laiteta paljastavia vaatteita. Jos on mekko tai hame, pituuden on hyvä olla pitempi kuin vesirajalle ulottuva. Yleensä hameen tai mekon alle voi laittaa sukkahuosut, tällöin voi käyttää hieman lyhyempääkin hameen pituutta.
Opettajat pukeutuvat siististi ja asiallisesti töihin. Tarkoitus ei ole sillä esitellä hienoja vaatteitta. Yleensä rennommat verkkari ja huppari vaatetus jää kuitenkin kotiin.
Vaatetuksella halutaan erottua teineistä. Opettajan vaatteet on kuin univormu tai samanlainen työvaatetus kuten kauppiaalla. Joillakin opettajilla voi vapaa-ajalla olla täysin erilainen tyyli. Hän on voinut ostaa töihin soveltuvat vaatteet vain työvaatteiksi.
Opettaja voi pukeutumisellaan tuoda esiin omaa persoonaansa ja tyyliä tietyissä rajoissa. Jos oma vapaa-ajan tyyli on hyvin paljastavainen, kannattaa paljastavuus jättää koulusta pois. Koimme myöskin ,että poliittisesti kantaaottavat vaatteet kannattaa jättää pois.
Opettajana täytyy muistaa pukeutumisellaan, että olet opettajana töissä ja vaatetuksesi lähettää myös viestiä. On syytä miettia tarkkaan, millaisia vaatteita on järkevää käyttää.
Opettajan tulisi huomioida myös vaatevalintojensa lähettämät sanattomat viestit. Tässä mielessä täysin neutraalia pukeutumistyyliä ei oikeastaan olekaan. Jo se, että naisopettaja pukee päälleen hameen, on tietynlainen viesti. Hame on leimallisesti erittäin naisellinen vaatekappale ja olisi vaikea kuvitella miesopettaja pukeutuneena hameeseen. Mikään lakihan ei sitä kuitenkaan kiellä. Viime aikoina on julkisuudessa noussut esiin sukupulten moninaisuus ja vanhojen mies/nainen -luokittelurajojen kankeus. Saako transseksuaalinen opettaja pukeutua sillä tavalla, että hän kokee olonsa hyväksi ja voi olla täysin oma itsensä?
Opettajan työpukeutumisen vapaus ja tuo mukanaan ristiriitoja: mitään säännöksiä ei ole, joissa kerrottaisiin tarkasti, millainen pukeutuminen ja ulkoasu on suotavaa. Toisaalta on paljonkin kirjoittamattomia sääntöjä ja tapoja, jotka rajaavat opettajan itseilmaisun vapautta. Terve maalaisjärki on varmasti aina ohjannut opettajien työpukeutumista, mutta ylilyöntejäkin on tapahtunut aina. Nykyään opettaja kohtaa työssään myös aivan uudenlaisia tilanteita, joita kyläkoulun opettaja ei 50-luvulla osannut kuvitellakaan. Nykyluokassa voi oppilaita monesta eri kulttuurista ja yhteiskuntaluokasta. Viime aikojen sodat ja konfliktit ovat tuoneet Suomeen runsaasti turvapaikanhakijoita, joista suuri osa varmasti jää maahan ja aloittaa uuden elämän uudessa kulttuurissa. Naisopettajan ei tietenkään odoteta pukevan huivia muslimien tavoin, mutta tietynlaista sensitiivisyyttä tarvitaan. Ihannetilanne varmasti olisi, jos opettaja pystyisi omalla esimerkillään luontevasti osoittamaan, millaista on suomalainen tapa- ja pukeutumiskulttuuri. Täällä kaikilla on oikeus ilmaista itseään ja vakaumustaankin vaatetuksellaan, eikä toisten pakottaminen mihinkään muottiin käy päinsä, puolin eikä toisin.
Siisti ja tilanteeseen sopiva pukeutuminen on osa kohteliasta käytöstä ja toisten huomioon ottamista. Normaalissa kanssakäymisessä arjessa odotamme muidenkin pukeutuvan asiallisiin, puhtaisiin ja ehjiin vaatteisiin. Mutta entäpä jos opettaja on merkki- tai suorastaan luksusvaatteiden suosija? Millaisen viestin hän antaa oppilaalle, jonka perhe joutuu turvautumaan toimeentulotukeen, jotta saisi ruokaa pöytään? Tässäkin suhteessa toivoisi opettajan ymmärtävän noudattaa kohtuutta ja tervettä järkeä. Vaikka opettaja onkin usein luokan huomion keskipisteenä ja tavallaan esiintymässä, ei hänen ole kuitenkaan syytä korostaa persoonaansa ja kallista vaatemakuaan liiaksi. Kultainen keskitie lienee tässäkin viisain ratkaisu.
Kuinka paljon opettaja sitten voi julistaa jotakin tiettyä ideologiaa? Henkeen ja vereen luonnonsuojeluihminen voi käyttää kierrätysmuotia ja suosia ekohenkisyyttä, se on nykyään hyväksyttävää valtakulttuuria. Joka viikko uusia vaatteita shoppailevalle teinille voi olla terveellistä nähdä, että opettaja voi vallan hyvin käyttää samoja vaatteita moneen kertaan, esimerkiksi yhdistelemällä niitä eri tavoilla. Mutta miten toimii vannoutunut cosplayn harrastaja tai gootti, jolle ulkonäkö on tärkeä osa omaa minuutta? Pitäisikö hänen jättää osa omaa persoonaansa kotiin ja onko se edes mahdollista? Entä jos opettajalla on paljon näkyviä tatuointeja ja lävistyksiä? Tällaiset kysymykset ovat tietysti usein marginaalisia, mutta periaatteen tasolla on hyvä niitä pohtia. Se, miten paljon jokin yhteisö sietää tai jopa kannustaa erilaisuutta kertoo paljon sen arvopohjasta ja suvaitsevaisuuden asteesta. Joukosta poikkeavasta voidaan tehdä toiseutta edustava outolintu tai hän voi olla luonteva osa porukkaa juuri sellaisena kuin on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti